Hengellistä musiikkia ja kirkkoa on suurelta osin kiittäminen siitä, että länsimainen musiikki sekä nuottikirjoitus on kehittynyt nykyiseen muotoonsa.

Monesti mieleni on tehnyt muuttaa soittotunnin nimi keskittymistunniksi. Niin oppimisen esteet kuin onnistumisetkin juontavat syynsä lähes poikkeuksetta tähän taitoon.

Pintapuolisesti tarkastellen metronomi on sekä tarkkuuden että nopeuden kehittäjä. Metronomin todellinen voima ulottuu kuitenkin syvemmälle. Metronomi opettaa ymmärtämään rytmejä. Sekä itsenäisinä yksikköinä että yhdistelminä.

Nuotista soittamiseen ehdollistuminen voi estää kappaletta kytkeytymästä soittajan “omaksi” musiikiksi. Ei ole lainkaan harvinaista, että soittaja hallitsee kappaleen, mutta silti nuotin tulee olla esillä.

Sopivan harjoitteluvauhdin mittari ei ole se, osutko säveliin. Sävelet voi sytyttää soimaan joko heittäytymällä tai hallitsemalla. Edellisessä suoriutuminen on sattumanvaraista. Jälkimmäisessä osaat liikeradat luotettavasti.

Hyvät sormijärjestykset aktivoivat hallituimman tavan siirtyä sävelistä seuraaviin. Pienet lihakset aktivoidaan tekemään liikeratoja, jotka niille parhaiten sopivat. Isot lihakset kohdennetaan soittoasentoa tukeviin tehtäviin.

Soittotekniikan opettelu on kehon rentoutta vastustavien tekijöiden huomiointia, sillä toimiva tekniikka voi aktivoitua vasta rentoutta estävien tekijöiden poistuessa.