Sormijärjestykset
Tämä kirjoitus on toinen osa musisointitaidon elementtejä käsittelevässä blogisarjassa.
Huolellisuus palkitaan
Kaventaen soittotekniikan määritelmän takaisin fyysiseksi asiaksi voi todeta, että taidon rakentamisen kaksi tärkeintä elementtiä ovat huolellisesti toteutetut sormijärjestykset ja hidas harjoitteluvauhti. Käsitellään ensin sormijärjestyksiä. Sormijärjestyksillä tarkoitetaan sitä, millä sormilla sävelet soitetaan.
Sormijärjestyksien harjoittelu voi tuntua haastavalta, sillä alkeistason tehtävissä sormijärjestysten tärkeys ei sävelkuljetusten yksinkertaisuuden takia välttämättä konkretisoidu käytännössä. Alkeisharjoitukset on mahdollista soittaa melkeinpä millä sormilla tahansa, joten soittaja saattaa käyttää automaattisesti niitä, jotka ovat alkujaan näppärimmät ja vahvimmat. Nämä ovat peukalo (1), etusormi (2) ja keskisormi (3).
Soittohaasteen kasvaessa nimetön (4) ja pikkurilli (5) ovat kuitenkin olennaisen tärkeitä. Niiden aktivointi on edellytys soittotekniikan viemisessä alkeita pidemmälle.
Hyvät sormijärjestykset mahdollistavat kaksi asiaa. Ensinnäkin ne aktivoivat hallituimman tavan siirtyä sävelistä seuraaviin. Pienet (ketterät ja nopeat) lihakset aktivoidaan tekemään liikeratoja, jotka niille parhaiten sopivat. Isot lihakset (kömpelöt ja hitaammat) kohdennetaan soittoasentoa tukeviin tehtäviin.
Hyvät sormijärjestykset myös laajentavat käden ulottuvuutta. On olemassa lukemattomia kappaleita, jotka edellyttävät koko käden ulottuvuuden käyttämistä tai ylittävät sen. Tällöin tarkoituksenmukaiset sormijärjestykset ovat ainoa keino suoriutua tehtävästä.
Tarkan sävelkorvan haaste
Tarkka sävelkorva on hyödyllinen ominaisuus. Toisaalta tarkka korva saattaa asettaa harjoittelijan eteen aivan erityisen haasteen, joka ilmenee mm. sormijärjestysharjoituksissa. Kun säveliä osaa etsiä suhteellisen vaivatta intuitiivisesti, on riskinä jättää systemaattinen harjoittelu tekemättä.
Tällöin lopputulos on samanlainen kuin kenellä tahansa malttamattomalla harjoittelijalla: heikommat sormet jäävät aktivoitumatta. Vaikka soittotehtävästä voi suoriutua sujuvastikin ns. omalla tyylillä säveliä etsien, jää tekniseen kykyyn aukkoja, jotka ilmenevät joko perustaidossa tai paljastuvat vasta myöhemmin tehtävien vaikeutuessa.
Tärkeä huomio on, että hyvä sormijärjestys ei ole välttämättä sama asia kuin ensituntumalta helpoiten löytyvä sormijärjestys. Aluksi liikeradat voivat tuntua epäluontevilta ja yllättäviltä. Harjoittelu kuitenkin palkitaan.
Sormijärjestysten laatiminen on strategista ajatustyötä, joka edellyttää tehtävän kokonaiskuvan ymmärtämistä. Myös soittajan oman teknisen valmiuden ymmärtäminen on tärkeää, sillä yleispätevien sormijärjestyksien lisäksi osa valinnoista on yksilöllisiä.
Miten kannattaa toimia, jotta taito kehittyy?
Etsi sävelkuljetusten parhaat sormijärjestykset huolellisesti ja sitoudu toteuttamaan niitä joka kerta, kun soitat.
Minkälaista toimintaa kannattaa välttää?
Vältä sattumanvaraisesti kerta toisen jälkeen vaihtelevin sormijärjestyksin soittamista. Vain vaistoon luottaen valitset todennäköisesti sormet, jotka toimivat harjoittelematta parhaiten, mutta harjoittelun edetessä jarruttavat kehittymistä. Jo opetelluista kömpelöistä sormijärjestyksistä irrottautuminen ja uusien toimivien opettelu vaatii vähintään kaksinkertaisen työmäärän verrattuna siihen, että opettelee toimivat sormijärjestykset kerralla.
Mukavaa päivää!