YouTube vs. Maksullinen verkkokurssi
Sisältö on keino myydä tavaraa
Ilmainen (tai ainakin edullinen) digitaalinen kulttuuri- ja taidesisältö on monesti keino myydä tavaraa. Kukapa viihde-elektroniikkaa, pädejä, puhelimia ja yhä nopeampia liittymiä ilman mielenkiintoista sisältöä ostaisi? Sisältöä tekevien ansaintalogiikka perustuu siis oheistuotteiden mainostamiseen, ei varsinaisesta sisällöstä maksamiseen.
Sisällöntuottajat saavat palkkansa näkyvyytenä, tykkäyksinä ja jakoina, jos sisältö on tarpeeksi värikästä synnyttääkseen klikkauksia.
Lopulta palkka saattaa tulla myös rahana, mikäli näyteikkuna (sisällöntuottajan julkaisukanava) kasvaa riittävästi ollakseen hyödyksi muille yrityksille tuotemainonnassa.
Vain harva sisällöntuottaja on sellaisessa asemassa, että sisällön loppukäyttäjä maksaisi tekijälle suoraan. Tämä ei ole sisällön, eikä kuluttajan syy. Syy on markkinoiden toimintakulttuurissa, eikä se ei muutu hetkessä.
Sisällönluoja on romukauppias
On hieman surullistakin, että oheistuotteiden mainostaminen on niin suuressa roolissa sisällöntuottajien ansaintamallissa. Vaikka toki tuotteet voivat olla myös hyödyllisiä. Pitkällä tähtäimellä olisi kuitenkin ehkä hedelmällisempää, että sisällön (taloudellinenkin) arvo olisi hahmotettavissa itsenäisesti, eikä välillisenä hyödykkeenä, jolla myydä lisää “romua”.
Niin tai näin, digitaalisen sisällön aikakautena hyvä kysymys pienelle koulutusalalla toimivalle sisällöntuottajalle on seuraava: Miksi kuluttaja maksaisi vaikkapa verkkokurssista, kun YouTube on pullollaan mitä erilaisimpia tutoriaaleja täysin ilmaiseksi?
Mikäli kuluttaja löytää etsimänsä sisällön ilmaiseksi, ei maksullisesta sisällöstä voi tietenkään olettaa saavansa tuloa. Internet on täynnä erinomaista maksutonta materiaalia, josta on paljon hyötyä ja apua moniin asioihin. Ja hyvä niin.
Hyvä sisältö sisältää hyviä juttuja!
On myös hyviä syitä, joiden takia maksullisellakin sisällöllä voi olla valoisa tulevaisuus.
Valtavasta ja tasoltaan vaihtelevasta informaatiomäärästä voi olla vaikea löytää tietoa, joka on konaisvaltaisesti faktojen suhteen tarkkaa ja johdonmukaisesti esille aseteltu.
Kaikkea ei ole ilmaiseksi saatavilla. Esimerkiksi allekirjoittaneen tarjoamissa oppaissa käsitellään myös hieman erikoistuneempia aiheita.
Esitystavalla ja esittäjällä on merkitystä. Kenen kanssa sinä haluaisit opiskella? Makuasioita..
Kuppi kahvia vai hyvä biisi?
On kieltämättä ristiriitaista, että siinä missä kuluttaja maksaa kahvikupista ilman muuta 2-4 euroa vaikka useammankin kerran päivässä, digitaalisesta tuotteesta euronkaan päätyminen suoraan tuotteen tekijälle on moninverroin monimutkaisempi prosessi.
Kannatan kaikenlaisten hyvien asioiden vapaata jakamista ihmisten kesken mahdollisimman laajasti. Näin kulttuuri kehittyy!
Toisaalta nykyisessä laajuudessaan mainosvetoinen “ilmaisen sisällön” kulttuuri näyttäytyy osin myös luovaa kulttuuria vaivihkaa altapäin rapauttavana voimana. Eikä vähiten siksi, että hyvin tavaraa myyvä teos ei välttämättä ole sisällöltään hyvää saati syvää.
Kaikkia digitaalisen maailman arvokkaita ja hyödyllisiä juttuja arvostaessa täytyy siis pitää myös kokonaisperspektiivi selkeänä mielessä. Digitaaliset sisällöt ovat kehittyneet niin nopeasti jokapäiväisiksi kulutushyödykkeiksi, että myös markkinoiden lainalaisuuksissa on paljon kehittymisen varaa.
Mukavaa syksyä kaikille!
(Blogikirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Stadin Musakoulun blogissa 26.9.2020.)