Metronomin käyttötavat
Tämä kirjoitus on kuudes osa musisointitaidon elementtejä käsittelevässä blogisarjassa. Edellisessä kirjoituksessa käsittelin metronomia yleisellä tasolla. Löydät tekstin klikkaamalla tästä.
Metronomin kolme tehtävää
Taidon lähtötason määrittäminen. (Mikä on nykyinen sujuva tempo?)
Tavoitteen määrittäminen. (Mikä tempo on harjoittelun päätepiste?)
Taidon kehittäminen. (Työkalu, jonka avulla taito siirretään käytännössä lähtötasolta tavoitteeseen.)
Lähtötason määrittäminen
Metronomia kannattaa käyttää harjoittelussa heti, kun se on mahdollista. Tämä tarkoittaa sellaista osaamisen tasoa, jolla suoriudut tehtävästä riittävän tasaisesti. Riittävän tasainen tarkoittaa sitä, että pysyt metronomin mukana, ja mikäli jäät jälkeen tai kiiruhdat, kykenet havainnomaan tämän ja tekemään tarvittavia korjaustoimia soittaessasi.
Kuulostaa haastavalta, mutta tasaisesti soittaminen saattaa olla mahdollista varsin piankin, jos maltat valita riittävän hitaan vauhdin ja riittävän lyhyen työstettävän alueen.
Metronomin iskut kuvaavat yleensä niitä aika-arvoja, jotka kappaleen tahtilaji pulssiksi osoittaa. Esimerkiksi 4/4 tahtilajissa metronomi tulee asettaa kuvaamaan neljäsosanuottien vauhtia. Tähän periaatteeseen on olemassa poikkeuksia (esim. erikoisemmat tahtilajit), mutta vain yksi niistä on olennainen aloittelevalle harjoittelijalle. Se on kuvattu seuraavassa.
Tempon tuplaaminen
Mikäli tempo on alle 50, on se liian hidas hahmotettavaksi tarkasti. Tällöin metronomin lukema kannattaa kertoa kahdella, kunnes 100 (eli varsinaisessa tempossa 50) raja on saavutettu. Tämän jälkeen voit puolittaa lukeman takaisin pienemmäksi lukemaksi.
Kaksinkertaistamalla erittäin hitaat tempot, saat kuuluviin hitaiden iskujen väliin jäävän tilan. Esimerkiksi 40 tempossa soittamista kannattaa ensin harjoitella metronomilukemalla 80. Tällöin neljäsosanuotin aikana ehtii kuulua metronomista kaksi iskua yhden sijaan. Huomaa, että soitto itsessään pysyy tempossa 40, vaikka metronomin iskut tuplaantuvat.
Metronomi aika-arvojen ankkurina
Teknisessä perusharjoittelussa tavoitteena on kehittää sekä lihasmotoriikkaa että erilaisten rytmisten skenaarioiden ymmärtämistä ja hallintaa. Yleisin näitä kykyjä kehittävä harjoitus on asteikkojen soittaminen. Asteikkoharjoittelussa metronomi asetetaan kuvaamaan 1/4 nuotin tempoa. Tätä vasten soittaja harjoittelee erilaisia aika-arvoja asteikoita käyttäen.
Asteikoiden harjoittelumenetelmiä on monia, mutta yksi erinomaisen tehokas tapa on edetä 1/4 nuoteista 1/8 nuotteihin, 1/8 trioleihin ja 1/16 nuotteihin. Asteikkoharjoittelusta on saatavilla kirjoittamani opas “Pianonsoittajan perustekniikka”.
Suosittelen, että harjoitellessasi käytät metronomin lisäksi ajastinta ja kuulosuojaimia. Kuulosuojainten käyttäminen on erityisen suositeltua harjoituksissa, joissa soittovoimakkuus on korkea ja nyanssien kuuleminen on vähemmän tärkeää. Ajastin puolestaan fokusoi tekemistä ja helpottaa harjoittelukirjanpitoa.
Tavoitteen määrittäminen
Kaikille tehtäville voi asettaa tempotavoitteen, jos se harjoittelutapaasi ja tavoitteisiisi sopii. Jos haluat kehittyä erityisen nopeaksi, aseta tempon tavoitelukema suureksi. Toisaalta jos ilmaisusi ei tarvitse erityistä nopeutta, hitaammat tavoitteet ovat käytännöllisempiä ja vapauttavat aikaa muiden aiheiden harjoitteluun.
Olipa motiivi kehittymisen suhteen mikä tahansa, useimmissa tehtävissä tempotavoite kannattaa asettaa 10-20% nopeammaksi kuin kuin mikä taiteellisessa mielessä on tarpeen. Näin varmistetaan se, että “oikeassa tempossa soittaessa” keho toimii reilusti mukavuusalueella, eikä ponnistele osaamisen rajalla.
Tällä on suuri merkitys etenkin silloin, jos tarkoitus on esittää kappale jännitystä aiheuttavissa olosuhteissa (esim. julkinen esiintyminen tai äänitystilanne). Muista, että soittaminen on ajattelua. Jännittäessä suuri osa käytettävissä olevasta energiasta kuluu jännityksen hallitsemiseen, joten teknisessä taidossa kannattaa olla riittävä varmuuskapasiteetti rakennettuna.
Edellinen tarkoittaa sitä, että mikäli kappale on tarkoitus esittää tempossa 100, kannattaa harjoitella siten, että soitto onnistuu sujuvasti myös tempossa 120. Luottavaisuus omaa kykyään kohtaan auttaa luonnollisesti omalta osaltaan jännityksen hallinnassa.
Sopiva “ylinopeus” riippuu toki tehtävästä. Siinä missä 20% lisääminen tempoon 60 on todennäköisesti mahdollista, jo 5% lisääminen tempoon 200 voi osoittautua turhan suureksi haasteeksi. Keskitempoisissa tehtävissä sopiva tavoite kuitenkin löytynee lukemien 10-20% tuntumasta.
Toisaalta mekaanisissa harjoituksissa (esim. asteikot) hyvä tavoite voi olla edetä harjoitus kerrallaan niin korkeisiin lukemiin kuin resursseja vuosien saatossa on. Näin harjoittelun haastetaso pysyy raikkaana. Ketteryyden ja nopeuden kehittymisestä ei ole haittaa, vaikkei se itseisarvo olisikaan.
Taidon kehittäminen
Harjoittelun vaikuttavuuden kannalta on olennaisen tärkeää tiedostaa kolmen eri tempokategorian olemassaolo ja valita näistä tehokkain, kun harjoituksia teet. Kategoriat ovat:
Nykyisen osaamisen vauhti. (Mukavuusalue. Soittaminen on varmaa ja sujuvaa.)
Optimaalinen harjoitteluvauhti. (Ajattelua haastava, mutta samalla kohtalaisen sujuvasti toteutettava vauhti.)
Liian nopea vauhti. (Ajatusprosessi ylikuormittuu, josta seurauksena pysähtely ja epätasaisuus.)
Kun nykyisen osaamisesi vauhti on määritetty, kirjaa se ylös ja työstä harjoitusta yksi metronomin lukema kerrallaan tempoa nostaen. Toistoja tulee tehdä optimaalisella harjoitteluvauhdilla niin kauan, että kukin uusi tempolukema muuttuu sujuvan osaamisen vauhdiksi. Tämän tapahtumiseen kuluu vaihteleva määrä aikaa. Toiset haasteet tasoittuvat muutamilla toistolla, toiset vaativat päivien, viikkojen, kuukausien tai jopa vuosien työn.
Joka tapauksessa huomaat varmasti nopeasti, että metronomiharjoittelu vaikuttaa ajatteluun ja kykyyn säilyttää kehon rentous. Aivan kuin kuntoharjoittelun, myös soittoharjoittelun alkuvaiheessa lukemat nousevat nopeasti, mutta ennen pitkää löytyy raja, jonka siirtäminen eteenpäin vaatii moninkertaisen työn verrattuna aiempiin tasoihin. Rajan löytäminen on olennaisen tärkeää, jotta tulet tietoiseksi taitosi sisällöstä. Työmaan tarkentuessa harjoittelusta tulee yhä mielekkäämpää ja linjakkaampaa.
Metronomityypit
Metronomeja on kolmea tyyppiä. Mekaanisia, digitaalisia ja äppejä. Laitteen toteutustavalla ei ole merkitystä, kunhan se tuntuu käyttäjälleen sopivalta.
Omakohtaisesti pidän eniten mekaanisista metronomeista, sillä ne ovat klassikkoja. Harjoittelu tuntuu hitusen enemmän “oikealta”, kun metronomin jousta täytyy välillä kiristää käsin ja metronomin viisari heiluu nuottitelineen vieressä ihan oikeasti fysiikan lakien mukaan.
Toisaalta digitaalisten metrononien etu on, että nopeutta voi säätää pienemmissä pykälissä. Siinä missä mekaanisissa metronomeissa tempon arvot säädetään käsin ja nopeudesta riippuen jopa useiden pykälien karkeudella, digimetronomeissa harjoittelussa voi edetä yksi pykälä kerrallaan.